puutarha

VANHAN KILKKILÄN PUUTARHA

Puutarha on laajuudeltaan hehtaarin luokkaa, mutta laajenee pikkuhiljaa, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Pihapiiriä rajaavat luomupellot ja naapurin koivikko.

Kuva Juha Blomberg.

Puutarha on perustettu multavaan maahan autiotalon villiä kasvustoa raivaten ja uutta istuttaen. Entisten emäntien perintönä on säilynyt vanhoja perennoja, mutta nykyisen muotonsa puutarha on saanut viimeisen 17 vuoden aikana. Kaikki löytyneet vanhat lajikkeet on säilytetty, kuten vanhan saunan takana norsunkorvan kokoisia lehtiä kasvattanut Victoria-raparperi, varjoliljat, pionit, ruusut, syreenit, ukonhatut, ’Paasikiven talvi’-omenapuu ja lukuisat viinimarjapensaat.

Vanha kirkonruusu kukkii seinän vierustalla parimetrisenä ja huumaa tuoksullaan. Parhaimmillaan se on kasvanut löytöpaikallaan kuusen juurella yli kolmemetriseksi.
Näkymät ja tunnelmat vaihtelevat puutarhassa kulkiessa.
Istutuksia on rakenneltu näkymien ehdoilla yhdistellen vanhaa ja uutta. Lopulta luonto taitaa silti sanoa viimeisen sanan: talvituhoja tulee ja myyrät syövät minkä ehtivät, mutta kasvit etsivät omat paikkansa, joissa viihtyvät.

Välillä mopo keulii ja karkailee: joskus innostutaan kurjenpolvista, välillä päivänliljoista tai pensasruusuista. Puutarhan ikääntyessä uusia taimia hankitaan enää maltillisesti lähinnä talvituhoja paikkaamaan. Puutarhan tunnelma on pääasia, joten lajikkeita ei listata eikä lasketa.
Pensasruusuja puutarhasta löytyy paljon, vaikka viime vuosien lumettomat talvet ovatkin niitä koetelleet. Kasveja ei suojata talveksi – vain vahvat elävät …
Perennat muodostavat yhdessä pensaiden ja puiden kanssa isoja ryhmiä. Istutusten väliin rakentuu erilaisia tiloja, polkuja, kapeikkoja ja aukioita.
Pioneilla on paikkansa vanhassa miljöössä ja maalaispihassa.
Piha kukkii keväästä syksyyn. Vuosien varrella puutarhuri on opinnut pitämään eniten lehtien muodoista ja väreistä, sekä niiden luomasta rytmistä. Kukintojen loisto vaihtelee säiden mukaan, mutta vehreys ja runsaus pysyvät.
Syyspenkissä riittää kukkijoita myöhälle syksyyn, jos ihan koko kesää ei sada…
Puutarhaa hoidetaan luonnonmukaisesti – vahva ja paksu multakerros ei ihmeempää lannoitusta kaipaa. Lehdet haravoidaan penkkeihin ja kukkien varret silputaan paikoilleen keväisin. Kastemadot ja öttiäiset huolehtivat lopusta.

 

Osallistumme vuosittain Puutarhaliiton valtakunnalliseen Avoimet puutarhat-tapahtumaan. https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/vanha_kilkkila/

Olemme mukana Mikkelin seudun Hurmaavat puutarhat -verkostossa.