historia

 

Vuoden 1561 maakirjan mukaan nykyistä Vanhan Kilkkilän tilaa on tuolloin asuttanut ja viljellyt Pietari Pulliainen. Talo on ollut välillä autiona, kunnes 1652 sen on ottanut viljelykseen Niilo Hämäläinen. Sittemmin tilaa ovat viljelleet ainakin Tuhkaset, Lauri Kiprinen ja Esko Pöyhönen vuoteen 1712 saakka. Kilkkien suku, joiden mukaan tila on saanut nykyisen nimensä, on asuttanut paikkaa vuodesta 1755 aina 1980-luvun alkuun saakka. (Juvan historia 1957.) Päärakennus on ollut olemassa nykyisessä muodossaan jo ainakin vuonna 1853.

Pellot ovat kokeneet koko viljelyn historian kasken poltosta traktoreihin. Aiemmissa isännissä on ollut niin hevosmiehiä kuin taitavia käsityön tekijöitäkin, emännissä käsityönopettajia ja pitokokkeja. 1900-luvun alkupuolella talossa oli useita tyttäriä ja tuvassa kudottiinkin parhaimmillaan kolmien kangaspuiden voimin. Tilaa on riittänyt silti höyläpenkillekin – tupa on kahdeksan metriä kanttiinsa.

Nykyinen isäntäväki  hankki tilan vuonna 2000, jolloin se oli ollut autiona  parikymmentä vuotta. Remonttia on tehty vanhaa kunnioittaen: mm. tupa on lähes samassa asussa, kuin mihin se 1910-luvulla on saatettu laipion nostamisen ja ikkunoiden vaihtamisen jälkeen. Piharakennuksista ovat säilyneet aitta, talli, sauna, liiteri ja kellari. Vanha kivinavetta, paja, riihi ja ladot ovat  hävinneet pihapiiristä aikaa sitten.

Vuodesta 2007 saakka Vanha Kilkkilä on ollut paitsi koti ja työtila, kesäisin myös puutarha-ja kulttuurivierailukohde, joka avaa pihapiirinsä vierailjoille. Puutarha ja kahvila hoidetaan oman perheen voimin. Tilan luomupellot ovat viljelyksessä naapurilla.

Vanha Kilkkilä sijaitsee Tuhkalan kylällä, jonka historiaan mm. Nuijasota on lyönyt leimansa. Kappelinpellon kalmiston alueen tutkimukset ovat valaisseet osaltaan eteläsavolaista kulttuurihistoriaa:  Remojärven rantamailla on asuttu kivikaudelta asti.